KuuKuu

Viikko sitten Helsingissä ollessani juhlin synttäreitäni läheisimpien ystävieni kanssa. Olen vähän huono varailemaan ravintoloita etukäteen, joten meille tuli pienimuotoinen paniikki ravintolan suhteen. Olimme ajatelleet aluksi Farangia, mutta tottakai se oli lauantai-iltana täynnä. Silloin taas mietin, että miksi en ikinä opi varaamaan ravintoloita etukäteen. Ja varsinkin, jos kumminkin tiedän jo kuukautta ennen, että olen menossa ulos syömään. Pienen mietintätuokion jälkeen mieleemme tuli Museokadulla sijaitseva KuuKuu. Vaikka olen asunut  KuunKuun naapurissa, en siltikään ollut siellä aiemmin käynyt. Tykkäsin ravintolan hämyisestä ja tiiviistä tunnelmasta. KuuKuu  henkii suomalaisuutta, niin menunsa kuin sisustuksensakin puolesta. KuuKuun baarin puolelta löytyy muun muassa Tapiovaaran Mademoiselle nojatuolit. Mutta sitten menu, luin ruokalistan muutaman kerran läpi ennen kuin valitsin pelmenit. Jos jostain pitäisi antaa KuuKuulle kritiikkiä, koskisi se ehkäpä menua. Olisin kaivannut hieman lisää vaihtoehtoja pääruokiin, sillä ensisilmäyksen jälkeen ei mikään oikeastaan kolahtanut. Mutta loppujen lopuksi pelmenit olivat tosi hyviä ja söisin niitä toistekin. 

Week ago I celebrated my twentysomething Birthday with my closest friends. And because I never reserve table in advance, I didn't do so at that time either. Well once again this annoying habit of mine lead us in a trouble. Of course everyone else wants also  eat out on Saturday evening, but luckily after few moments of desperation we could find one restaurant where was room also for us. The restaurant where we went is called KuuKuu. Their menu is quite Finnish, although they serve other kinds of dishes also.

Distant Dreams: Japan

Pictures: We heart it 

Olen aiemmin kertonut teille reissuistani ja matkoistani, tässä postauksessa ajattelin vähän valottaa, että minne haluaisin tulevaisuudessa matkustaa. Japani on kiehtonut minua maana jo kauan. Monta kertaa olen meinannut japanin kurssillekin ilmottautua. Ensi syksynä menen. Lupaan.  Meidän piti mennä Japaniin Aasian kierroksellamme, mutta johonkin se raja piti vetää, että kerkesi reissaamisen lomassa myöskin lomailla. En haluaisi Japanissa  varsinaisesti  tehdä mitään erityistä, haluaisin vain päästä niin sanottuihin "Lost in Translation" tunnelmiin. Kävelisin vain puistoissa, söisin japanilaista ruokaa ja valokuvaisin. Upeaa tietenkin olisi, jos kirsikkapuut kukkisivat samaan aikaan. Olen menettänyt sydämeni Aasialle enkä ole mikään erityisen harras rantalomailija, niin Tokio voisi olla seuraava kaukokohde. Olen aina pitänyt Tokiota  miljoona kaupunkina, jossa on silti hiljaista. Sekamelskana, mutta silti kaikki on järjestyksessä. Harmaana, mutta toisaalta hyvin värikkäänä. Jos joku teistä on käynyt Japanissa, niin otan mieluusti matkavinkkejä vastaan.

Before I've shared where I've been travelling, but in this post I'll tell you where I would like to go. Japan has always interested me a lot. I have always thought that I should take Japanese language lessons. Next fall I don't think, I will take at least basics of Japanese language. We were supposed to go to Tokyo in fall 2009, but of course we had to draw the line in somewhere, because we wanted also enjoy our time in Asia, not just travel and constantly move around.  There's something fascinating about Japan, I don't have the exact travel plan in my mind that what I would do there, I just would like to walk in the parks, eat Japanese food and take a lot of pictures. I would like to experience so-called "Lost in Translation"-moments.  I feel that even though there's over hundred millions inhabitants in Japan, but still you can find quiet and peaceful places from there. In my mind, Japan/Tokyo is a messy place but somehow still in order. I think that the atmosphere is quite grey but still colorful. I don't know how to explain my thoughts; maybe I could express myself better if I would go to Japan. And if you have been there, I would appreciate if you would tell me some tips.

Chocolate Cookies with Nuts

Siitä onkin hetken aikaa, kun viimeeksi leivoin. Tänään kumminkin tein suklaisia pähkinäkekesejä. Annoksesta ei tule hirmuisen montaa keksiä, koska yritän nyt tiukasti pysyä kevyemmässä ruokavaliossa. Mutta eihän sitä nyt muutama suklaakeksi kaada ;). Joten jos haluat täyttää keksipurkin täyteen, tee ohje kaksinkertaisena. Nämä keksit olivat ehkä enemmänkin aikuiseen makuun, kuin minun "karkkimakuuni", joten ensi kerralla kun haluan tyydyttää makeannälkääni, teen keksit maitosuklaasta ;)

Tarvitset:

200g suklaata (käytin tummaa suklaata, mutta jos haluat kekseistä makeampia, niin käytä maitosuklaata)

80g vähäsuolaista voita

100g fariinisokeria (Muscovadokin käy, mutta muistattehan, että siitä jää lakritsinen sivumaku) 

1 muna

1,5 dl vehnäjauhoja

50g pähkinäsekoitusta

1 tl vaniliinisokeria

Sulata 150g suklaasta voin kanssa vesihauteessa.  Vatkaa fariinisokeri ja kananmunat. Lisää suklaaseos kananmunaseoksen sekaan. Lisää jauhot, vaniliinisokeri, jauhot, loput suklaasta (palasina)  sekä pähkinät. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään, jotta sitä olisi helpompi muotoilla.  Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja paista keksejä noin 10 minuuttia uunin keskitasolla.

*  *  *  *

It's been a while since I've baked. I have been quite busy with school and I also try to keep my lighter diet on my mind. But few cookies don't hurt anyone?! With this recipe you will make around 8 cookies, so if you want to full your cookie jar completely, make the dough for two times. 

You need:

200g chocolate (I used dark chocolate)

80g unsalted butter

100g brown sugar

1 egg
1,5 wheat flour

50 g mixed nuts

1 teaspoon vanilla sugar

Melt 150 g of the chocolate with butter. Mix brown sugar with egg. With electric mixer, mix the chocolate-butter combination with brown sugar- egg combination. Chop rest of the chocolate.  Add flour, vanilla sugar, chocolate pieces and nuts. Put dough into fridge for few minutes. Preheat oven to 200 celsius and bake cookies around 10 minutes.

New family member: Alessi Juicy Salif Citrus Squeezer

Olin ala-asteella, kun ensimmäisen kerran ihastuin Alessin sirtuspuristimeen. Sitten ihastukseni unohtui, mutta aikuisemmalla iällä huomasin ihastukseni kohteen ja katseeni kohtaavan aina silloin tällöin. Noh, minulla oli tässä vähän aikaa sitten synttärit ja joku tarkkakorvainen oli pistänyt korvan taakse, että mitä minulle voisi lahjaksi antaa. No Alessin sitruspuristimen tietenkin! Sitä en tiedä miten käytännöllinen se on, mutta ulkonäkö ainakin miellyttää. Philippe Starckin suunnittelemalle komistukselle pitäisi varmaankin käydä ostamassa muutama appelsiini kaveriksi, ja kokeilla toimiiko ihastukseni. Vaikka pohjimmiltani rakastan romanttista ilmettä, niin vaatteissa kuin sisustuksessakin, mutta silti minua viehättää teräksiset yksityiskohdat pieninä ripauksina. Näitä pieniä ripauksia meiltä löytyy kotoonta muutamina kappaleina.  Alessilta meiltä löytyy iso Blow Up vati sekä Alessin klassikoksi muodostunut hedelmäkori. Blow up on tosi kaunis, mutta se ei ole löytänyt vielä kodissamme paikkaa, tuntuu että se oli aina tiellä ja naarmuttamassa pintoja. Niinpä se majaileekin varastossa ja odottaa sopivaa paikkaa.


If there's something what I love the most, that's different kinds of kitchen products. I started collect different tablewares when I was 14 and ever since my heart has belong to design products. I had my birthday few weeks ago and someone had have her ears open, because I got one of my secret cravings as my birthday present. Even though I love Finnish design products a lot, but still Italian design company, Alessi, is one of my favorite Design producers. Their simple style pleases my Nordic eyes. 

Gorgeus Blogger

Sain viime viikolla ihanalta  Char and the Cityn Charilta sekä upealta Lumo Lifestylen Lumolta "The gorgeous blogger"-palkinnon. Tässä postauksessa  vastailen kysymyksiin ja jaan palkinnon eteenpäin.

“The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat.”

Milloin aloitit blogisi?

Sofién tarina blogimaailmassa alkoi kesän 2010 kynnyksellä, mutta varsinaisesti aktiivisen bloggaamisen aloitin syyskuussa 2010. Kerran aiemminkin kokeilin blogin pitoa, mutta se tyssäsi koulukiireisiin ja kärsimättömyyteeni. Joten oikeastaan olen kirjoitellut blogiani vasta noin puolisen vuotta.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?

Olen yrittänyt rajata blogiani, mutta se tuntuu olevan minulle aika vaikea juttu. Blogissani ovat  pääosassa kumminkin ruoka ja valokuvat. Sanoisin, että blogini on  jollain lailla myös valokuvablogi? Yritän viedä lukijani upeisiin matkakohteisiin, kuin myös makumatkoillekin. 

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

No toivon hartaasti, että blogini valokuvat olisivat se juttu, joka nostaa blogini esille. Nään valokuviini aika paljon vaivaa, joten toivon, että kuvani toisivat lukijoillenikin paljon iloa. En ole erityisen hyvä kirjoittamaan, joten annan kuvieni puhua mielummin. Ja ehkä myöskin ruokajuttuni ovat erilaisia muihin ruokablogeihin verrattuna. Ruokajutuissa yritän nyt tulevalla viikolla hieman petrata, kunhan saan kiireisimmät koulujutut taas tehtyä. 

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Minulla on aina jokin projekti menossa. On se sitten seinän maalaaminen, korujen tekeminen tai öljyväreillä sotkeminen, viimeiset puoli vuotta se on ollu blogini. Koska lähimmät ystäväni/sukulaiseni eivät asu Vaasassa, voivat he käydä  lukemassa blogistani, että mitä oikein olen puuhaillut.  Ja jotenkin tunsin, että Suomesta puuttui visuaalinen ruokablogi. En tykkää lukea ruokablogeja, jotka kertovat pelkästää ruoasta, joten päätin tehdä vähän erilaisen ruokablogin, joka sisältäisi kirjoituksia ruoasta monelta kantilta. Rakkauteni valokuvaamiseen ja kauniiden asioiden ikuistamiseen, kannustivat minua myös julkaisemaan otoksiani jossakin. Muun muassa nämä asiat kannustivat minua blogin pitämiseen.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Pidän blogini layoutin rauhallisuudesta ja selkeydestä, mutta bannerin haluaisin kyllä uudistaa.  Haluaisin myös, että minulla olisi enemmän aikaa blogilleni, jotta saisitte kivempiä postauksia. Ja jos saisin aikaiseksi, niin siirtäisin blogini wordpressin puolelle. 


Koska palkinto kuuluu jakaa eteenpäin, niin olen tässä miettinyt että keille sen oikein jakaisin. Moni blogisuosikkini on sen jo saanutkin. Jaan palkinnon mielelläni seuraaville bloggaajille; Suville, Saijalle,  Adalminalle, Almalle  ja  Lauralle.

Norisushi

Nämä mun Helsinki-fiilistelyt jatkuvat vielä hieman, sillä kerkesin käydä viikonloppuna muutamassa suosikkiravintolassani ja parissa uudessakin tuttavuudessa. Olin viidennellä luokalla kun kummitätini (se samainen ihana, joka taannoin teki minulle herkku-aamiaisen) vei minut kauppahalliin sushille. Ihmettelin aluksi raakaa tonnikalaa, mutta alku kummatuksen jälkeen on sushi maistunut enemmänkin. Norisushi on ollut suosikki sushipaikkani jo yli kymmenen vuotta.  Koska Vaasassa ei kunnon sushia saa, kuuluu Helsingin rutiineihini japanilaisissa ravintoloissa ravaaminen. Lounaalla tai rennosti päiväsaikaan suuntaan aina kauppahallin Norisushiin. Ravintolan rento tunnelma ja hyvä ruoka saavat minut palaamaan sinne. Ravintolan työntekijät ovat ihan huippuja (varsinkin se vitsikäs vaaleaverikkö)! Norisushilla ja Raku Ya:lla oli ennen samat omistajat, joten sushien valikoima on aika samanlainen. Yksi menun suosikeistani on kuvissa näkyvät yaki shaket. Kannattaa piipahtaa ravintolassa jo pelkän pirteän palvelunkin takia!

Oldest sushibar in Finland is called Norisushi.  I was 11 or 12 when my godmother took me there and ever since Norisushi has been one of my favorite Japanese restaurants in Finland. It's a perfect place to eat lunch or have a  quick snack. Atmosphere at restaurant is absolutely amazing, especially because of the friendly staff. Norisushi is located at the heart of Helsinki, you find it at market square, inside of the market hall.

Anton & Anton

Pienenä meillä oli tapana vierailla maalla asuvien perhetuttujemme luona. Tuttavaperheellämme ei ollut maatilaa, mutta naapurissa oli maatila nimeltä "Mukkila". Muistan äidin aina höpöttäneen onnellisista kananmunista ja terveistä tomaateista. Silloin  en ihan sisäistänyt, että mitä hän niillä tarkoitti. Katselin vain silmät pyöreinä ja ihmetellen likaisia kananmunia, ja mietin, että mitä ihmeellistä niissä kananmunissa nyt oli, kun ne tekivät äidin niin onnelliseksi. Muistan myös miten olin  hieman kateellinen lapsuudenystävilleni, jotka saivat kotona bolognese-kastiketta. Minä en saanut, en kastiketta enkä pastaakaan. Tämänkaltainen "tiedä mitä syöt"- ajattelumalli on siis peritty äidiltä.  Viimeisen silauksen kihlautumiselleni vihreämpään ruokavalioon toi uutiskuvat lehmistä, jotka olivat sairastuneet BSE:hen. Olin 14-vuotta ja vegaani. En muista minkä ajan jälkeen kumminkin siirryin laktovegetaristiksi. Sillä tiellä pysyin vuosia. Aloin syömään punaista lihaa noin neljä vuotta sitten. Syön punaista lihaa tosin tosi harvoin, koska koen sen edelleen jollain lailla  todella epämiellyttäväksi. Koulussa tai ravintolassa valitsen yleensä kasvisvaihtoehdon, mutta kotona voin paistaa pihvit. Haluan vain tietää mitä syön. Einekset tai pikaruoka ei minuun uppoa, ei sitten ollenkaan.

Minun ja varmasti monen muunkin iloksi on Helsingin Museokadulle avattu ruokakauppa nimeltä Anton & Anton. Ensimmäinen Anton & Anton avattiin jo vuonna 2008 Porvooseen, mutta Helsinkiin myymälä rantautui vuonna 2010.  Antonin ja Antonin toiminnan ideana on luoda asiakkaille mahdollisuus ostaa lähellä tuotettua ruokaa miellyttävästä ympäristöstä. Anton & Anton erottuu myös laajalla luomutuotteiden valikoimallaan.

Visio: 

Me haluamme luoda laadulle uuden merkityksen - annamme ruoalle alkuperän ja sen tuottajille kasvot. Kerromme mistä perunat tulevat ja minkä tilan kasvattamaa vasikkaa myymme. Tuomalla koko tuotantoketjun kaupan asiakkaan tietoisuuteen haluamme lisätä kotimaisen ruoan arvostusta ja tehdä kuluttajan ja tuottajan välisen vuorovaikutuksen mahdolliseksi.

Missio:

Haluamme olla vaihtoehto, elämyksellisen ruokashoppailun edelläkävijä! Tarjoamme asiakkaille miellyttävän ostoelämyksen lisäksi raaka-aineet hyvän makuiseen ja tuoreeseen, sesongin mukaisista raaka-aineista valmistettuun ruokaan.

Filosofia:

Aina tuoretta – raaka-aineiden tuoreuteen panostaen

Läheltä – seudun tuottajat ensisijaisia tavarantoimittajia

Palvellen – autamme sinua valitsemaan ja neuvomme sinua valmistamaan

Suomalaisen ruokakulttuurin puolestapuhuja

Hyvä ruoka on henkistä pääomaa!

Lähteet: Anton & Anton

Tätä postausta sivuten, tänään tulee televisiosta mielenkiintoinen ohjelma klo: 22:05;  "väärennetty ruoka"

Lake Toba, Sumatra, Indonesia

Viime vuonna Aasian reissullamme kävimme myös Indonesiassa. Balin sijasta otimme lennot kohti Medanin kaupunkia, joka sijaitsee Pohjois-Sumatralla.  Lentokentältä vuokrasimme meille kuskin, joka vei meidät kohti järveä nimeltä Lake Toba. Järvi sijaitsee Sumatran pohjoispuolella ja sinne ajaa Medanista n. 2-3 tuntia. Kun saavuimme  Medaniin, ja näin sen  kaaoksen ja kaikenmaailman hökkeliasutuksen, ajattelin, että nyt ollaan todella kaukana kotoa. Automatkan taittuessa alkoi näkymä hieman muuttua ja mielikuvat rauhallisesta Tobasta palautuivat mieleeni.  Järven alue on todella rauhallista, eli järven ympäristöä ei tarvitse pelätä, vaikka Acehin maakunta sijaitseekin lähellä. Lake Toban alueella on oikeastaan pelkästään kristittyjä, niin senkin takia alue on todella siisti ja rauhallinen.   Medanin kaaos tuntui ihan toiselta maailmalta Tobaan verrattuna. Toban ilmat muistuttivat suuresti Suomen kesää. Ilma ei ollut painostava tai paahtavan kuuma niin kuin muualla Aasiassa, vaan raikas ja iltaisin hieman viileähkökin. Kivaa vaihtelua merivesiin toi myös se, että itse järven vesi oli makeaa, ihan kun olisi ollut Saimaalla! Turisteja ei saarella ollut juuri ollenkaan. Meidän kanssa samassa asutuksessa asui muutama luontokuvaaja, mutta muuten paikka oli tyhjillään. Paikka on ihan täydellinen  niille, jotka tarvitsevat tilaa omille ajatuksille ja rauhalle. Saarella ei oikein ole hirveesti mitään tekemistä, joten raahasin mukaani ison kasan kirjoja. Muutamana päivänä ajoimme saarella mopoilla ja pyörillä, mutta muuten nautittiin vain rauhallisesta ympäristöstä ja toisistamme. Kävin myös paikallisessa koulussa, ja niinkuin kuvista näkyy minut otettiin hyvin vastaan. Tällaisissa paikoissa sitä oikein pysähtyy miettimään, koska ne onnellisimmat ihmiset löytyvät sieltä mistä niitä vähiten odottaa löytävänsä. Joten jos olet loman tarpeessa, mene Toballe!

While I was in exchange, I had time to travel around Asia. I have always wanted to go to Indonesia, but Bali haven't interested me at all. So instead of Bali or Jakarta, we flew to Medan, Sumatra. I had read about this silent and magical place called Lake Toba. It's located in the Norther Sumatra, near the border of Aceh. But despite the fact that Aceh is very close to Lake Toba,  the area is very safe and peaceful. If you want to space to your own thoughts and time for yourself, Toba is the place. There's not so many activities that you can do, so therefore it's perfect place to rest and think. Weather in Toba is not typical Southeast Asian weather, there's no humidity and the maximum temperature in October was something like 25 celsius. So it's also perfect environment to do some sport. People were quite poor in the area, but it seriously stopped me, because these people were absolutely the most happiest who I met during my 6 month stay in Asia. So if you need a break, go to Toba! 

Breakfast at Café Ekberg

Kenellekkään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että miten paljon rakastan pitkiä aamiaisia. Kesäisin yritän viettää ystävieni ja poikaystäväni kanssa mahdollisimman paljon aikaa, koska lukukausien aikana se on välillä vähän hankalaa. Sunnuntaiset aamiaiset/brunssit ovat oiva tapa viettää kiireetön hetki ja vaihtaa kuulumiset kunnolla. Joskus huomaa, että aamiainen onkin vaihtunut keskustellessa lounaaseen. Viime sunnuntainakin vietin syntymäpäiviäni brunssin merkeissä Vaasan Hotelli Astorissa. Lähden viikonlopuksi Helsinkiin ja tässä hieman mietin, että mitä sitä siellä oikein tekisi. No ystävien näkemisen lisäksi tiedossa on hyvää ruokaa ja paljon naurua! 

Sunnuntaina ajattelin nähdä hieman sukulaisiani ja ajattelin, että menisimme syömään aamiaisen jonnekin kivaan paikkaan. Kuvat ovat viime syksyltä Bulevardilla sijaitsevasta Café Ekbergistä, joka on varmasti yksi Suomen vanhimmista kahviloista.  Ekberg tajoilee aamiaista jokaisena viikonpäivänä  ja aina yhtä ihanalla aamiaspöydällään. Aamiaspöytä on tarjolla ma-pe 7.30-10.30, la 8.30-12 ja  su 9.00-13. Ihan tarkkaa hintaa en aamiaiselle muista, mutta muistaakseni se oli vähän alle 20 €.  Tästä ja tästä voitte lukea aiemmista postaamistani ihanista aamiaisista. Ja jos joku on testannut jonkun kivan aamiaisen tässä lähiakoina, niin vinkatkaa ihmeessä :)

I just love lazy sundays. Because I don't see my friends so often, I try to organize nice Sunday brunches where we can get together and spend some time together.  These pictures are from one of my favorite Cafés in Helsinki, Café Ekberg, which is probably  of the oldest cafés in Helsinki.  Breakfast is served  every day, Mon-Fri 7.30-10.30, Sat 8.30-12 and on Sundays  9.00-13. 

Table Setting

Tässä muutama kuva keväisestä kattauksesta. Vaikka muuten pöydän värimaailma onkin kovin harmaa ja valkoinen, mutta pinkit liljat tuovat kuvaan vähän väriä. Pöydässä oli myös pinkki Essence kaadin ja Kartion läpinäkyvä kaadin, mutta ne unohtui laittaa pöytään valokuvia napsiessa. Kuvat ovat siis siltä samalta illalta, jolloin kaverini napsi kuvia mm. tiramisusta. Ensimmäinen kuva on hänen ottamansa ja muut ovat minun napsimiani. 

Pöytä on katettu aika lailla Iittalalla, keittokulhot tosin ovat Villeroy et Bochin. Minulla on myös isot VB:n valkoiset New Wave lautaset, mutta koin, että niiden kattaminen keittokulhojen kanssa olisi ollut liikaa. Sen takia alla onkin Arabian 24h-sarjan lautaset.  Painottelen aina itseni kanssa, että onko 24h-sarja liian tylsä makuuni. Mutta joka kerta vain tulen siihen tulokseen, että se on niin simppeli myöskin muotokieleltään, joten sillä voi kattaa minkälaisen kattauksen tahansa.

And the Winner is...

Mademoiselle Miau!

Kiitos ihan tosi paljon kommenteistanne. En pystynyt valitsemaan, että mikä lämmitti sydäntäni eniten, joten arvoin voittajan teidän ihanien joukosta. Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille! Ja hyvä mademoiselle, laitatko osoitteesi sähköpostiini :)

Be my Valentine

Tein tryffeleitä ystävänpäivää ajatellen. Kysyitte joskus, että millä oikein värjäilen leivonnaisia, jos en käytä keinotekoisia väriaineita. Kesäkakut värjään marjoilla, sillä samalla ne tuovat täytteisiin ihanan maun. Sain  ennen joulua blogini kautta erilaisia marjajauheita, ja niillä olen myöskin leivonnaisia värjäillyt. Kuvassa olevien tryffeleiden kookoskuorrutuksen värjäsin taas punajuurella. Voitteko kuvitella, PUNAJUURELLA.  Mietin hetken aikaa, että alkaako tämä minun innostukseni  punajuurta kohtaan  mennä hieman yli ymmärryksen, mutta punajuuri toimi oikein hyvin. Pelkäsin aluksi, että se jättäisi kookokseen sivumaun, mutta ihan kookokselle pallerot maistuivat. 

Kookoshiutaleet kannattaa värjätä jo edellisenä iltana, sillä kookoshiutaleiden hidas kuivuminen yllätti minut. Punajuuri kannattaa kuorimisen jälkeen pilkkoa palasiksi, sillä niin siitä lähtee enemmän väriä. Lioittelin kookoshiutaleita muutaman tunnin ajan punajuurivedessä ja annoin niiden kuivua rauhassa yön ajan. Hiutaleet ei oikein kuivaneet yön aikana, joten kuivattelin niitä vielä uunissa.

Tarvitset:

100g valkosuklaata

1 keltuainen

80g pehmeää voita

kardemummaa 

kanelia

kookoshiutaleita

1 punajuuri

Sulata suklaa varovasti, lisää keltuainen ja anna seoksen jäähtyä.  Älä sulata voita, vaan anna sen pehmetä huoneenlämmössä. Vatkaa voin koostumus rikki, lisää suklaaseos ja sekoita hyvin. Mausta seos kanelilla ja kardemummalla. Laita seos pakastimeen hetkeksi, jotta sitä olisi helpompi muotoilla.  Pyörittele seoksesta palleroita ja pyörittele palleroiset  lopuksi kookoshiutaleissa. Seoksesta tulee noin 12 tryffeliä ja ne säilyvät jääkaapissa muutaman päivän. 

****

I try to avoid using artificial colors, and therefore I always try to find natural way to color my baking’s. Because Valentine’s Day is coming soon, I needed to bake something sweet and soft pink. I colored coconut flakes with beetroot. I’d say that do the coloring in advance because it surprised me how long it took to coconut flakes to dry. Peel the beetroot and chop it into pieces. Add water and coconut flakes and let coconut flakes be in the water at least for couple of hours. 

You need:

100g white chocolate

1 yolk

80 g of warm butter/room temperature

cardamon

cinnamon

coconut flakes

1 beetroot

Melt chocolate gently, add yolk and let the mixture cool a bit. Whip the butter and add chocolate. Add cinnamon and cardamon. Put mixture into freezer for a few minutes. Make little balls from it and roll those in the coconut flakes. You will get approximately 12 truffles from this recipe and truffles stay eatable around two days if you keep them in the fridge.

Tiramisu with Blueberries

Kuvailin lauantaina koulukaverini kanssa hieman ruokakuvia. Jaoimme hieman tehtäviä, minä tein ruokaa ja hän kuvasi. Tulette näkemään hänen kauniita otoksiaan muutaman postauksen yhteydessä. Koulukaverini on  ammattilainen kameran kanssa, joten kuvien tasokin on ihan omaa luokkaansa.

Italialainen ruoka on muutenkin lähellä sydäntäni, mutta lempijälkiruokani on ehdottomasti tiramisu. Tuntuu, että italaisessa keittiössä ei ole mitään mistä en pitäisi. No täytyy kyllä myöntää, että polenta ei ole suurinta herkkuani, mutta muuten kaikki menee. Kaiken muun hyvän lisäksi, tiramisu on myös helppo valmistaaa. Sovelsin ohjetta hieman ja jätin marsalan siitä pois ja korvasin sen irish cream makusiirapilla. Toimi oikein hyvin, oli ehkä enemmän minun makuuni kuin viinillä maustettu tiramisu. Vähän aikaa sitten käväisin täällä Vaasassa pienessä kahvipaahtimossa, josta löysin tiramisuin makuista espressoa. Käytin sitä normaalin espresson sijasta, mutta normaali espresso käy myös aivan loistavasti.

Tarvitset: 

2,5 dl espressoa

0,5 dl marsala-viiniä/tai muutaman ruokalusikan makusiirappia 

5 kananmunaa (isohkoa)

1 dl sokeria

500 g mascarponea

250g savoiardikeksejä

Pinnalle:

Kaakaojauhetta

Keitä espresso ja anna sen kylmetä. Lisää marsala/siirappi kylmenneeseen espressoon. Erottele keltuaiset valkuaisista.  Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeri keltuaisten sekaan ja vaahdota massa kuohkeaksi.  Lisää mascarpone keltuaisten sekaan.  Lisää valkuaisvaahto varovasti mascarponemassan.  Kasta keksit kahviseoksessa ja asettele keksit astiaan. Lado puolet mascarponeseoksesta keksien päälle. Tee samanlainen kerros vielä uudelleen ja "kuorruta" tiramisu kaakaojauheella siivilää hyväksi käyttäen. Anna tiramisun olla jääkaapissa vähintään kahden tunnin ajan. Maut tulevat enemmän esiin jos annat tiramisun olla jääkaapissa vuorokauden verran. Jotkut korvaavat savoiardikeksit sokerikakkupohjalla, mutta nykyään savoiardeja saa melkein mistä kaupasta tahansa. Joskus olen myös leiponut savoiardikeksit itse, mutta kaupasta saa ihan kelvollisia keksejä.

****

Last Saturday I had an opportunity to see how professional photographers  capture with their cameras what they see. I have a friend who is professional photographer and we shared tasks, I made some food and he took photos. In my upcoming posts you will see some of his wonderful work.

I just love Italian food. There's nothing what I wouldn't eat from Italian cuisine, although I'm not a big fan of polenta. My favorite Italian dessert is tiramisu, no doubt about that. I made some changes to the recipe, and instead of Marsala I  used Irish Cream flavor syrup. 

You need:

2,5 dl espresso

0,5 dl Marsala wine

5 eggs 

1 dl sugar 

500 g mascarpone

250 g savoiardis/ladyfingers

Make espresso and let it cool completely. Add Marsala. Separate egg whites from yolks. Whip egg whites into soft mousse. Mix sugar with yolks with electric mixer. Add mascarpone into yolk mixture. Add egg white mousse into mascarpone mixture. Soak ladyfingers one by one in espresso and put half of the soaked ladyfingers in a nice dish. Pour half of the mousse over ladyfingers  and  smooth the mousse with spatula. Create another layer from ladyfingers and mascarpone mousse. Sprinkle unsweetened cocoa on top. Put tiramisu into fridge at least for two hours, I would suggest that let it be in the fridge for 24 hours.